Pedagogiikka

Steinerpedagogiikka perustuu Rudolf Steinerin ajatukseen ihmisestä tahtovana, tuntevana ja ajattelevana kokonaisuutena. Steinerkoulun opetussuunnitelmassa käsitys ihmisen kokonaisvaltaisuudesta näkyy siinä, että ihmistä pyritään kehittämään ja kasvattamaan tasapainoisesti kaikilla ihmisyyden osa-alueilla. Kouluopetuksessa ei siis huomioida vain järjen valoa, vaan myös tunteet ja tahto.
Oppilaan kokonaisvaltaisen huomioimisen periaatteesta seuraa, että opetuksen tavoitteet ovat sekä yksilöllisiä että yleissivistäviä. Yksilöllisyys merkitsee sitä, että opetus palvelee oppilaan yksilöllistä kasvua ja kehittymistä ihmisenä. Oppilasta kannustetaan ja opastetaan löytämään omat ainutkertaiset vahvuutensa. Tavoitteena on aloitekykyinen ja rohkea ihminen, jolla on aikuisena valmiudet ja uskallusta uuden luomiseen.

Elämyksellistä oppimista

Steinerkoulussa opetuksen välineinä ovat toiminnallisuus, itse tekeminen ja mielikuvien kautta työstäminen. Oppimansa asiat oppilaat kirjoittavat ja piirtävät työvihkoihin. Elämyksellisen oppimisen tavoitteena on rohkaista uusien kykyjen käyttöön, herätellä uudenlaisia näkemyksiä ja avartaa ymmärrystä. Opetuksessa pyritään ohjaamaan lasta havaitsemaan yhteys ajattelun, tunteiden, toiminnan sekä oman kehon aistimusten välillä. Retket ja leirikoulut kuuluvat olennaisesti jokaisen vuosiluokan opetusohjelmaan.

Ikäkausien herkkyydet

Steinerkoulun opetussuunnitelma on laadittu tukemaan lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista psykofyysistä kehitystä. Yksilöllisten tekijöiden rinnalla lapsen opetuksessa huomioidaan kehitysalueet, joilla lapsen luovuus ja tarpeet eri ikäkausina ovat herkimmillään. Steinerpedagogiikan ihmiskuvan mukaan ihmisen kasvulla ja kehityksellä on omat erityiset herkkyyskautensa tahdon, tunteen ja ajattelun alueilla.

Ihmisen sisäistä kehitystä tarkastellaan seitsenvuotisrytmissä, jonka mukaisesti koulun kasvatuksen päätehtävät asetetaan. Ensimmäisenä seitsenvuotiskausi kattaa ajan syntymästä kouluikään. Tuona aikana lapsi kokee itsensä ja ympäröivän maailman sekä rakentaa omaa fyysisyyttään pitkälti häneen kohdistetun lämmön - niin fyysisen kuin henkisenkin - perusteella.
Toinen seitsenvuotiskausi käynnistyy koulun alkaessa ja päättyy murrosikään. Tässä ikävaiheessa rakentuu kyky nähdä ympärillä kauneutta ja havaita maailmassa laadullisuuksia myös myöhemmissä elämänvaiheissa. Tämä ajanjakso on lapsen tunne-elämän kehittymisen aikaa.

Alaluokilla opetus on ensimmäisen seitsemän vuoden aikana pitkälti kuvallista ja elämyksellistä. Kokonaisvaltaisuuden periaatteen mukaisesti liikunnalla (eurytmia, tanssi) ja toiminnalla (rakentaminen, maalaus ja muotoilu) on opetuksessa keskeinen sija. Tiedollinen aines liittyy opetuksessa kiinteästi lapsen omiin kokemuksiin. Lapsen tunnemaailman kasvua ja rikastumista tukemalla steinerkoulussa luodaan vakaa perusta tulevaa elämää haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiselle.

Murrosiän jälkeen alkaa kolmas seitsenvuotiskausi. Steinerkoulussa tämä on nuoren ajattelun kasvattamisen aikaa. Ajattelua ruokkiva opetus rakentuu aiemman elämyksellisyyteen ja liikkuvuuteen pohjautuneen opetuksen perustalle. Yksilöllisyys ilmenee opetuksessa siten, että oppilasta ohjataan tiedon lähteille hänen itsensä esittämien kysymysten kautta.